Talouskylän historiaa
Kyläkoulu [videolinkki]
Virojoki ja sen latvaosien uomat ovat esihistoriallisena aikana taanneet kulkuväylän meren rannalta sisämaahan riista- ja turkisapajille.
Miehikkälän kylän asutus alkoi muodostua 1200-luvun lopulla Virojoen ranta-alueita myötäillen. 1330-luvulla Virolahden voiveroluettelossa oli kylästä viisi tilaa. Kustaa Vaasan hallintokauden aikana 1550-luvun voudin luettelossa oli jo 35 verotilaa. Tällöin kylä oli vanhan Virolahden suurin.
Sydänmaankylä ja Lapjärvi mainitaan nokkavero- ja sakkoluetteloissa vuonna 1556. Sukunimivertailu osoittaa, että kysymys on samasta kylästä, siis Lapjärvestä.
Purho omana kylänään mainitaan asiakirjoissa vasta vuosisadan vaihteen tienoilla, mutta asutus on toki sielläkin vanhempaa. Purho, samoin kuin Valkosenkylä, on hallinnollisesti siihen saakka yhdistetty Lapjärveen. Sukunimi Valckoin kertoo, että 1500-luvulla tämä sukunimi on ollut käytössä ja antanut sittemmin nimensä koko kylälle.
Varhaisin asutus talouskylän alueella on sukunimitutkimuksen mukaan tullut idästä ja lännestä. Itäisen suunnan vaikutusta on sukunimi Mehickäin, josta pääkylä ja myöhemmin koko kunta ovat saaneet nimensä.
Rinnan kiinteän asutuksen kanssa myös maanviljely ja karjanhoito laajenivat. Vuonna 1551 Miehikkälän kylän alueella noin puolet viljasta kylvettiin vielä kaskimaille, koska peltoa oli vain 1–2 hehtaaria ruokakuntaa kohti. Sodista ja katovuosista huolimatta peltoala kuitenkin lisääntyi tasaisesti. 1700-luvun loppupuolella talouskylän peltoala oli 330 hehtaaria ja heinäniittyala 1030 hehtaaria. Sata vuotta myöhemmin luvut olivat melkein kaksinkertaiset. Samaan aikaan tervanpoltto sekä paikkakunnan sahan tukkien tarve tarjosivat elannon arviolta joka kymmenennelle seudun asukkaalle.
Lahjoitusmaa-ajasta 1900-luvulle Taloudellinen kehitys jatkui myös lahjoitusmaa-ajan vuosina 1790–1877. Varsinkin Kalliokosken lasitehtaan perustaminen vuonna 1861 lisäsi alueen työmahdollisuuksia. Tehtaan perustamisvuonna maakirjaan oli kirjattu alueen väkiluvuksi 531 henkeä.
Talonpojat saivat ostaa lahjoitusmaat itselleen takaisin vuonna 1891 päivätyillä kauppakirjoilla. Valtiolle jäi ”kruununpuistoksi” metsää 5023 hehtaaria. Sotien (1939–45) jälkeinen aika toi paikkakunnalle uusia asukkaita luovutetulta alueelta. Suurimmillaan alueen asukasluku oli 1950-luvulla, jonka jälkee se ympäristökuntien ja koko eteläisen Suomen työvoimatarpeen vuoksi alkoi pienentyä voimakkaasti seuraavilla vuosikymmenillä.
Suur-Miehikkälän mylly rakennettiin Toikankoskeen 1800-luvun alkupuolella. Saha aloitti toimintansa samassa paikassa 1900-luvun taitteessa. Saha ja mylly toimivat aina 1960-luvun lopulle asti, jolloin siirrettävät kenttäsirkkelit ja kotitarvemyllyt alkoivat vallata markkinoita.
Taitajia Talouskylän käsityötaitamisen juuret työntyvät vahvasti aina viime vuosisadalle. Vaikka talouskylän kädentaitojen kehityssuuntaa on vuosikymmenien kuluessa luonnollisesti vaikuttanut tuotteiden kysyntä, on esimerkiksi alueen käsityötaidon ehkä luonteenomaisin tuote, pärekori, säilynyt tuotevalikoimassa aina vuosisadan alusta lähtien. Tuolloin monissa taloissa ja mäkitupalaisperheissä koreja valmistivat kaikki perheenjäsenet lapsia myöten.
Talouskylän alueella on urheilutoiminta ollut voimakasta aina vuosisadan alkupuolelta saakka, esimerkiksi jalkapalloharrastus alkoi jo 1910-luvulla ja jatkuu edelleen. Myös yleisurheilulla ja hiihdolla on yhtä vanhat perinteet.
Yleisurheilijoista nimekkäin on Martti Urpalainen. Maratonjuoksussa hänen paras vuotensa oli 1949, jolloin hän voitti pohjoismaiden mestaruuden ja Kosicen maratonin ja hänet listattiin vuoden parhaaksi maratonjuoksijaksi maailmassa. Kylä on ollut mestarihiihtäjä Sulo Nurmelan kasvupaikka, vaikka hän hiihti parhaat vuotensa Vehkalahden veikoissa. Eeva Ruoppa oli sekä kansallista että kansainvälistä hiihtoparhaimmistoa vuosina 1960–66. Alpo Joenpolvi hiihti mm. SM-hopeaa miesten pikamatkalla vuonna 1957
